saloinen vaakuna
User:Care, Public domain, via Wikimedia Commons

Saloinen – Entisen Kunnan Esittely ja Historia

Saloinen on entinen kunta Pohjois-Pohjanmaalla, joka perustettiin 1300-luvulla ja liitettiin osaksi Raahen kaupunkia vuonna 1973. Saloisten pinta-ala on 248,8 neliökilometriä ja väkiluku 5 914.

Missä Saloinen sijaitsee?

Saloinen sijaitsee Pohjanlahden rannalla, etelään Raahesta. Toisin kuin muut Pohjanmaan rannikkoalueet, Saloinen ei sijaitse joen suulla tai joen varrella. Aluetta halkovat vain kaksi pientä jokea, Piehinkijoki ja Haapajoki. Toisenlainen piirre Saloisten alueella on sen mäkisyys verrattuna alueen naapurikuntiin. Terästehtaan tarpeisiin käytetty Haapajärven tekoallas on alueen suurin järvi.

saloinen ilmasta

Rannikko on perinteisesti tiheämmin asuttua kuin sisämaa, joka suurelta osin edustaa laajaa ja koskematonta erämaata. Asutus on myös keskittynyt Piehingin ja Haapajoen rannoille sisämaahan virtaavien jokien varsilla. Maan kohoamisen takia Kirkonkylä, joka oli aikaisemmin saari lahtirannalla, on sulautunut melkein kokonaan mantereeseen.

Nähtävyyksiä Saloisissa

  • Saloisten kirkko (Pyhän Olavin kirkko)
    • 1700-luvun puinen Kellotapuli
  • Kettukankaan muinaisjäännösalue
  • Kettukankaan jätinkirkko
  • Tervakankaan kalmisto

Saloinen ylpeilee suurella määrällä nähtävyyksiä, jotka liittyvät historiaan, kulttuuriin ja luontoon. Arvokkain ja suosituin niistä on Saloisten kylässä sijaitseva Pyhän Olavin kirkko. Kirkko suunniteltiin Pekka Karvosen toimesta ja se rakennettiin vuonna 1932 korvaamaan vanha puukirkko, joka paloi tulipalossa.

Joitakin esineitä pelastui tulipalosta ja ne ovat nyt esillä kirkossa. Ne sisältävät Pyhän Olavin alttarikaapin, puuveistokset Neitsyt Mariasta, Pietarista ja Paavalista sekä Johannes Kastajasta, sekä ristiinnaulitsemiskrusifiksin 1400-luvulta ja kaapin, jossa on välineitä 1500-luvulta.

Toinen tärkeä maamerkki on Saloisten kotiseutumuseo Arkkukarissa, joka sisältää viljavaraston, 1800-luvun kalastajatalon, tuulimyllyn, savusaunan, kalasäilöntävaraston ja kaksi varastoa hevoskäyttöisine ajoneuvoineen, työkoneineen ja työkaluineen. Jos olet Saloisissa, voit myös vierailla kivikautisella muinaispaikalla Mattilanperällä sekä Aittalahden luontopolulla, jossa on lintutorni ja upeat näkymät.

Väestö

Tänä päivänä teollisuus on merkittävä osa Saloisten asukkaiden elinkeinoa. Suurin työnantaja on terästehdas SSAB Europe Raahe, joka tunnetaan myös nimellä vanhalta nimeltään Rautaruukki. Ruotsalaisella teräksenvalmistajalla on 2 700 työntekijää Raahen tehtaallaan. Suurin osa asiantuntijoista, jotka työskentelevät tehtaassa ovat konepajakoulusta valmistuneita.

Pienissä kylissä suosituimpia toimintoja ovat maatalous ja metsätalous. Kun Saloinen oli vielä kunta, siellä oli paljon työpaikkoja ja palveluita, jotka olivat helposti saavutettavissa. Kunnantoimisto, kirjasto, terveyskeskus ja osa kouluista suljettiin, kun Saloinen yhdistyi Raaheen. Kirkkovaltuusto laajennettiin ja kunnostettiin ja jatkoi palvelujen tarjoamista.

Vuodesta 1970 nykypäivään Saloisten väkiluku on kasvanut noin 700 henkilöllä. Suurin osa asukkaista asuu omakotitaloissa. Kirkonkylässä ja Savolahdessa on joitain rivitaloja. Satamakankaalla on myös muutama kerrostalo, joka toimii SSAB:n toimistoina.

Tunnettuja Saloistelaisia henkilöitä
  • Jenni Alexandrova
  • Fredrik Gabriel Hedberg
  • Katja Hänninen
  • Johan Kelhälä
  • Inkeri Kerola
  • Antti Kinnunen
  • Martti Levón
  • Juuso Ollinpoika
  • Jaakko Saariaho
  • Matti Siniluoto
  • Thomas Stenbäck
  • Olli Torkkelinpoika
  • Ljungo Tuomaanpoika

Saloisten kylät

  • Arkkukari
  • Aunolanperä
  • Haapajoki
  • Honganpalo
  • Hurnasperä
  • Ketunperä
  • Koskenkorva
  • Kultalanperä
  • Leinoperä
  • Mattilanperä
  • Ollinsaari
  • Palonkylä
  • Peltomaanperä
  • Piehinki
  • Romuperä
  • Salonkylä
  • Satamakangas
  • Savolahti
  • Siniluoto
  • Tarpio
  • Tokolanperä
  • Ylipää
Saloisten kyläyhdistykset
  • Haapajoki-Arkkukarin Kyläyhdistys ry
  • Mattilanperän kyläyhdistys ry
  • Ollinsaaren asukasyhdistys
  • Palonkylän Asukasyhdistys ry
  • Piehingin Kyläyhdistys ry
  • Saloisten kylän asukasyhdistys ry

Urheiluseuroja Saloisissa

Saloisten historia

Esihistoria

Saloinen on yksi vanhimmista seurakunnista Pohjanmaalla. Alueen alkuperäinen nimi on Salo, joka tarkoittaa suurta saarta. Nimi juontaa juurensa siitä, että Salo- ja Savolahti-nimisten asutusten, joilla seurakunta perustettiin, vanhimmat asutukset sijaitsivat saarella, joka oli yhdistetty mantereeseen pienen kannaksen kautta.

Salo alkoi nousta merestä noin 4000 eaa. Saloisen alueella on paljon arkeologisia jäänteitä, joista suurin osa, kuten muinaismuistot, lapinrauniot, kuopat ja jätinkirkot, kuuluvat Kampakeraamisen aikaisiin varhaisiin päiviin.

Kivikausi ja rautakausi

Pohjanmaan parhaiten säilyneitä kivikautisia jäänteitä ovat jätinkirkot, suorakaiteen tai soikean muotoiset kivirakennelmat, joita käytettiin todennäköisesti hylkeenpyyntiin ja suojana. Saloisissa on neljä jätinkirkkoa, joista suurin on Pirttivaaralla ja sen koko on 26 × 38 metriä. Saloisissa on vain vähän rautakautisia löytöjä, mikä liittyy todennäköisesti maanläheisten raaka-aineiden lisääntyneeseen käyttöön.

Tuon aikakauden arvokkain esine on Tervakankaan kalmisto, josta löydettiin rautaveitsi, rautainen solki, pronssisia renkaita ja rannerenkaita ja muita metalliesineitä. Vuosien varrella kaivaukset paljastivat, että hautausmaa perustettiin jossain 100-500 jKr välillä.

Se sijaitsi lähellä asutusta niemellä, joka ulottui merelle. Arkeologisten arvioiden mukaan hautausmaa poistui käytöstä 6. vuosisadalla tai aiemmin. Hautausmaan lähistöltä on löydetty muita muinaisjäänteitä, kuten kivirakennelmia, rakkausloukkuja ja ansoja.

Keskiaika

Ensimmäiset kylät olivat Salo ja Savolahti, jotka perustettiin merenlahden niemelle, joka yhdistyi mantereeseen kapealla maakaistaleella. Salo sijaitsi niemellä etelärannalla ja Savolahti pohjoisrannalla. Maan kohoamisen vuoksi niemimaan alue laajeni, kunnes niemi yhdistyi mantereeseen. Salon kappeliseurakunta perustettiin 1320-luvulla Pietarsaaren kunnan alaisuudessa.

Salosta tuli itsenäinen seurakunta vuonna 1413. Keskiajalla perustettiin toinen asutus, Piehinki, joka rakennettiin Piehinkijoen varteen. Salon ensimmäinen kirkko tuhoutui venäläisten toimesta Ruotsin ja Moskovan ruhtinaskunnan välisessä sodassa (1495-1497). Onneksi arvokkaimmat esineet, kuten St. Olavin alttarikaappi ja Neitsyt Marian veistos, pelastettiin venäläisiltä. Ne ovat näytillä puukirkossa, joka rakennettiin sodan jälkeen.

Keski-ajalla Saloisten asukkaiden elinkeinona oli maanviljely, karjanhoito, kalastus ja metsästys. Sisämaassa asuvat metsästivät saalista metsästä, kun taas rannikkoseudulla asuvat osallistuivat kalastukseen ja hylkeenpyyntiin. Ohra oli viljellyistä viljoista yleisin ja rukiin viljely tuli heti perässä.

Salolaisten merenkulun kaupankäynti ulottui Tukholmaan asti. Heinäkuun 29. päivänä Salossa järjestettiin vuosittaiset markkinat, joka oli yhteydessä St. Olavin messuun. Markkinoilla oli paikallisia tuotteita sekä merenkulkijoiden laivoilla tuomia tuotteita.

1500-luvulla Salo koki väestönkasvun. Se alkoi Palonkylän perustamisesta. Yhä useampien talojen ja tilojen rakentuessa jokilaaksot asutettiin tiheämmin, mikä johti alueen jakamiseen kappeliseurakunniksi ja sen jälkeen itsenäisiksi seurakunniksi. Kalajoki itsenäistyi vuonna 1540 ja Pyhäjoki vuonna 1568.

Uskonpuhdistus

1500-lukua leimasi katolisen kirkon uudistus. Uusien sääntöjen mukaan Salon seurakunnan oli luovutettava kirkolliset verot kruunulle. Kelloverokin otettiin käyttöön, mikä vaati jokaisen seurakunnan antamaan kirkonkellonsa kruunulle tai maksamaan veron sen säilyttämiseksi. Keskiaikaiset esineet, ristit ja koristeet eivät kuuluneet verotusjärjestelmän piiriin. Salo maksoi 60 kruunua kellonveroa. Tämä johti tutkijat päättelemään, että seurakunnalla oli enemmän kuin yksi kirkonkello.

Kirkon siirto

1600-luvulla maan kohoaminen sai Salonlahden kuivumaan niin paljon, että kirkossa käyminen oli vaarallista. Vuonna 1622 kirkko siirrettiin niemeltä Kirkonmäelle mantereelle, missä se sijaitsee tänä päivänä. Tästä tapahtumasta johtuen kirkkoa laajennettiin 2,5 metrillä. 1640-luvulla kirkko koristeltiin suurella kokoelmalla Christian Wilbrandtin maalauksia.

Kaupungin perustaminen

Salolaisten elämässä tapahtui äkillinen muutos vuonna 1649, kun kreivi Pietari Brahe päätti perustaa Saloon kaupungin. Vuonna 1652 Salo liittyi Kajaanin kreivikuntaan ja nimettiin uudelleen Brahestadiksi (Raahe) perustajansa ja omistajansa mukaan.

Kaupungin oli tarkoitus rakentua Salossa sijaitsevan sataman ympärille, mutta satama osoittautui liian matalaksi, joten Pietari Brahe päätti muuttaa kaupungin sijaintia pohjoisemmaksi nykyiselle paikalleen. Vuonna 1690 perustettiin Raahen-Salon seurakunta, johon kuului neljä muuta kylää: Pattijoki, Olkijoki, Savolahti ja Palo.

1700-luvun vaihteen vaikeudet

1700-luvun vaihde oli äärimmäisen haasteellinen ajankohta Salolle. Ensimmäinen isku tuli Suuren nälänhädän myötä vuosina 1695-1697, jolloin monet ihmiset kuolivat nälkään huonon sään vuoksi, joka vaikutti viljasatoihin. Sitten alkoi Pohjan sota vuonna 1700, mikä johti Venäjän miehitykseen ja isovihan aikaan. Miehittäjät saapuivat Saloon vuonna 1714 ja poistuivat sieltä vuonna 1721.

Kirkkokiista

1700-lukua leimasi suuri kirkkokiista, joka käytiin Raahen-Salon seurakunnan papiston ja Salon talonpoikien välillä. Konflikti puhkesi, kun Raahen papisto vähensi jumalanpalvelusten määrää Salossa kerran neljässä tai viidessä viikossa. Aiemmin jumalanpalvelus pidettiin joka sunnuntai. Syyksi ilmoitettiin suuri työmäärä.

Uutinen aiheutti kapinan Saloisen ihmisten keskuudessa, jotka halusivat palkata oman papin. Asiat huononivat entisestään, kun Thomas Stenbäckistä tuli kirkkoherra. Hänen suunnitelmansa oli sulkea Salon kappeli ja pyytää Saloisen ihmisiä osallistumaan Raahen kirkon palvelukseen.

Useiden neuvotteluvuosien jälkeen Stenbäck luopui suunnitelmastaan ja täytti osan mielenosoittajien vaatimuksista. Hän korjasi Salon kirkon ja piti sen avoinna talonpojille. Jumalanpalvelus järjestettiin jälleen joka sunnuntai.

Suomen sota

1800-luku toi mukanaan Suomen sodan, joka käytiin Venäjän ja Ruotsin välillä vuosina 1808-1809. Suomalaiset perääntyivät Salosta Siikajoelle, jossa käytiin ensimmäinen tärkeä taistelu. Venäläiset kärsittyään tappion vetäytyivät Saloon ja edelleen etelään. Toisen epäonnistuneen hyökkäyksen jälkeen aselepo neuvoteltiin Salon pappilassa.

Kunnallinen uudistus

Vuonna 1865 toteutettiin kunnallinen ja seurakunnallinen uudistus. Kuntalain mukaan maallinen ja kirkkollinen hallinto erotettiin toisistaan. Vanha Raahen-Salon seurakunta jaettiin useaan kappeliseurakuntaan: Raahe, Salo, Pattijoki ja Vihanti.

Salon seurakunta yritettiin lakkauttaa  ja liittää se naapuriseurakuntiin. Salon asukkaat vastustivat tätä ideaa ja puolustivat menestyksekkäästi seurakuntaansa. Salon seurakunta itsenäistyi lopulta vuonna 1921 ja siihen kuuluivat Saloisten, Palon, Piehingin ja Savolahden kylät.

Ensimmäinen julkinen koulu

Savolahden kansakoulu perustettiin vuonna 1870, ja se oli ensimmäinen kansakoulu Oulun alueella. Koulu oli Salon ja Pattijoen kappeliseurakuntien yhteiskäytössä. Öörnin sotilastorppa tarjosi rakennuksen, joka varustettiin koulua varten. Ensimmäisinä vuosina Savolahden koulussa oli paljon oppilaita, koska Raahessa ei vielä ollut omaa kansakoulua. Lukuvuonna 1870-1871 oppilaita oli 142.

Oppilasmäärä väheni vähitellen ja vuonna 1877 oppilaita oli enää 30. Koska luokat tyhjenivät vuosi vuodelta, oppilaitos suljettiin 1900-luvun alussa. Pian perustettiin kansakoulu Saloisiin, kunnan suurimpaan kylään. Koulu lakkautettiin vuonna 1967. Nykyään rakennusta käyttää kansanopisto, joka järjestää paikallisille muun muassa käsityö-, voimistelu- ja kuorolauluryhmiä.

saloisten kirkko vuodelta 1896
Saloisten kirkko vuodelta 1896 Kuvaaja: Armas Lindgren Organisaatio: Museovirasto, Kokoelma: Historian kuvakokoelma
Kirkon tulipalo

Loppiaisena 1930 Saloisten seurakunnan puisessa kirkossa, joka oli palvellut talonpoikia 400 vuoden ajan, syttyi tuli. Tulipalo sai alkunsa takan kohdalta ja kirkon muuttuminen tuhkaksi kesti muutaman tunnin. Vaikka kirkon pelastaminen oli mahdotonta, joitain arvokkaita esineitä saatiin pelastettua rakennuksesta ennen kuin se tuhoutui tulipalossa. Katastrofin jälkeen uuden kirkon rakentaminen aloitettiin pian.

Ihmiset ja kunnalliset päättäjät päättivät käyttää tiiliä ja kipsiä puun sijasta säilyttäen kuitenkin kirkon keskiaikaisen viehätyksen. Tulipalossa pelastetut kirkolliset esineet esiteltiin uudessa kirkossa, joka avattiin seurakuntalaisille vuonna 1932. Kirkko toimii edelleen nykypäivänä, ollessaan yksi Saloisten ja koko Raahen alueen nähtävyyksistä.

vanhan kirkon interiööri saloisissa
Saloisten kirkon interiööri 1896 Akvarellin tekijä: Armas Lindgren Organisaatio: Museovirasto, Kokoelma: Historian kuvakokoelma
Terästehtaan rakentaminen

Vuosisadan ratkaiseva tapahtuma Saloisille oli jättiläismäisen Rautaruukin terästehtaan rakentaminen. Tehtaan tehtävänä oli toimittaa teollisuudelle ja muille aloille metallituotteita. Suunnittelu aloitettiin 1950-luvulla. Suomalaisen hallituksen lisäksi projektia rahoittivat Outokumpu, Valmet, Wärtsilä ja Rauma-Repola.

Yksityiskohtaisen analyysin jälkeen päätettiin sijoittaa tehdas Saloisten Rojuniemeen ja nimetä se Rautaruukiksi. Rakentaminen käynnistyi vuonna 1961 ja kesti 3 vuotta. Ensimmäisen laivan lähtö teräksellä lastattuna Rautaruukin satamasta tapahtui 5. syyskuuta 1964. Tehdasalueen lisäksi Satamakankaalle rakennettiin kerrostaloja, joihin sijoitettiin Rautaruukin toimistot.

Tehtaan ensimmäisenä toimintavuotena siellä työskenteli 6 työntekijää. Vuoteen 1970 mennessä työntekijöiden määrä kasvoi 1 700 henkilöön. Uusi tehdas aiheutti muuttoliikettä Saloisiin. Myöhemmin 1970-luvulla Saloisiin rakennettiin kaksi kylää tehtaan työntekijöille, jotka tulivat alueelle kauempaa.

Seuraavina vuosikymmeninä Rautaruukki laajensi tuotantoaan, kasvatti työntekijämääräänsä ja aloitti vientitoiminnan ulkomaille. 2000-luvulla se avasi myyntitoimistoja Shanghaissa, Pekingissä ja Mumbaissa. Vuodesta 2014 lähtien tehdas on ollut osa ruotsalaista teräksenvalmistajaa SSAB:ta.

Saloinen Osaksi Raahea

Toinen merkittävä muutos tapahtui vuonna 1973, kun Saloinen yhdistyi Raaheen. Tämä tapahtuma liittyi terästehtaan rakentamiseen. Yhdistymisestä oli neuvoteltu jo 1950-luvun lopulta lähtien. Saloisten hallinto yritti lykätä yhdistymishanketta niin pitkään kuin mahdollista.

Vuonna 1972 Raahen kaupunki hyväksyi yhdistymisesityksen ja odotti vastavuoroisia toimia Saloisten viranomaisilta. Saloisten kunnanvaltuusto kuitenkin torjui hankkeen jyrkästi. Tämä johti hallituksen määräämään pakkoliitokseen ja Saloinen yhdistyi Raaheen vuonna 1973.

Maallisen hallinnollisen itsenäisyyden menetys ei johtanut kirkollisen itsenäisyyden menetykseen. Saloisten seurakunta jatkoi toimintaansa, mutta sen oli jaettava varainhoidon hallinta Raahen kanssa. Tämä johti Raahen seurakuntayhdistyksen perustamiseen, johon myöhemmin liittyi Pattijoki. Vuonna 2007 Saloinen menetti itsenäisen seurakunta-asemansa ja yhdistyi Raaheen.